Paperiteollisuus ja sen historia

Paperiteollisuudella on maassamme varsin pitkät juuret, mikä luonnollisesti johtuu sekä Suomen runsaista metsävaroista että laajoista vesistöistä. Nämä sekä tarjosivat mahdollisuuden puiden kuljettamiseen uittamalla vesireittejä pitkin että ehtymättömän energian lähteen teollisuudelle. Paperiteollisuus olikin pitkään Suomen tärkeintä vientiteollisuutta ja yksi suurimmista suomalaisista työllistäjistä.

Nyt tilanne on muuttunut ratkaisevasti Aasian kasvaneen paperituotannon ja Internetin seurauksena vähentyneen paperin kulutuksen vuoksi. Suomi ei enää ole johtava paperintuottaja, mutta yhä edelleen paperiteollisuudella on merkittävä asema suomalaisena elinkeinona. Itse paperin tuotannon sivutuotteena suomalaiset ovat oppineet valmistamaan erinomaisia paperikoneita, ja noilla suomalaisten valmistamilla paperikoneilla tuotetaan huomattavan suuri osa maailman paperista yhä tänäkin päivänä, vaikka tuotanto onki pitkälti luisunut pois Suomesta.

Ensiaskeleet Tammisaaressa

Ensimmäinen paperitehtaan perusti Suomen Tammisaareen jo vuonna 1667 piispa Johan Gezelius vanhempi, mutta se lopetti toimintansa jo vuonna 1713 eikä sitä voida pitää kaupallisena paperitehtaana. Vuonna 1764 Järvenojan kylään, Turun lähistölle perustettu paperitehdas sen sijaan työllisti jopa kahdeksan henkeä ja tuotti sekä painopaperia että käärepaperia. Nämä varhaisimmat paperitehtaat toimivat molemmat käsipaperikoneen voimin. Ensimmäinen koneellinen paperitehdas oli Tampereella sijaitseva J. C. Frenckellin tehdas, jonne asennettiin englantilainen paperikone vuonna 1842.

Varhaisesta alusta huolimatta varsinainen paperiteollisuuden läpilyönti tapahtui vasta 1860- ja 70-luvuilla, jolloin Suomeen perustettiin yhteensä kahdeksan puukuitua käyttävää paperitehdasta. Varhaisimmat paperitehtaat olivat käyttäneet raaka-aineenaan lumppua, mikä yhä edelleen on esimerkiksi setelipaperin raaka-aine. Suomalaisen paperiteollisuuden historiaan voi tutustua muun muassa Äänekosken tehdasmuseossa sekä Enossa sijaitsevassa viehättävässä Kaltimon pahvitehtaassa, josta heti tehtaan lopettamisen jälkeen tehtiin museo.

Tukkilaiset savottaan

Paperiteollisuus työllisti aikaisemmin runsaasti väkeä paitsi itse tehtaissa myös maaseudulla, missä maanviljelijöinä kesäisin toimivat miehet lähtivät talveksi savottaan kaatamaan ja kuljettamaan puuta. Puut kuljetettiin hevosen avustamana uittopaikoille. Työ oli raskasta ja savotat sijaitsivat kaukana kotoa. Uittopaikkojen läheisyydessä sijaitsevat tukkikämpät olivatkin savotassa työskentelevien miesten koteja usein kuukausien ajan, ja kämpillä heistä huolehtivat kämppien emännät, jotka tuohon aikaan olivat ainoat naiset metsäteollisuuden palveluksessa.

Kesäisin kämpillä yöpyivät tukkilaiset, jotka uittivat puut vesireittejä pitkin joko paperitehtaisiin tai sahoille siirtyen aina puuerän mukana kämpältä kämpälle ja lopulta johonkin metsäteollisuuskaupunkiin, jossa palkka usein hupeni nopeasti iloiseen elämään. Tukkilaiskulttuuri oli merkittävä osa suomalaisen maaseudun elämää, sillä paikalle pelmahtavat tukkilaiset toivat eloa usein hyvin hiljaisiin maalaispitäjiin. Tukkilaisnäytökset ovat yhä edelleen voimassa oleva perinne, vaikka itse uittaminen on nykyisin varsin vähäistä ja tapahtuu lauttoja, ei yksittäisiä tukkeja uittamalla, kuten ennen vanhaan. Tukkilaisnäytöksissä esitellään taiturointia koskessa pyörivien tukkien päällä.

Nykyään paperiteollisuus työllistää paperimiesten ohelle jonkin verran metsäkoneenkuljettajia ja tukkirekan kuljettajia, jotka ajavat suurimmat puukuormansa Suomeen itärajan takaa. Koko prosessi puusta paperiksi on koneellistunut niin voimakkaasti, ettei se enää työllistä lainkaan samassa määrin kuin aikaisemmin.

Paperiteollisuuden tulevaisuuden näkymät

Viimeisten vuosikymmenten aikana Suomessa on myös ajettu alas ja lopetettu suurin joukoin paperitehtaita. Osa tehtaista taas on jatkanut toimintaansa, mutta siirtynyt ulkomaiseen omistukseen. Suomessa on aikaisemmin ollut tavallista, että paperitehdas on ollut paikkakuntansa merkittävin työnantaja ja lähes jokaisesta perheestä ainakin yksi perheenjäsen on ollut tehtaan palveluksessa. Tehdas on pitänyt huolen työväestään järjestäen harrastusmahdollisuuksia, terveydenhuoltoa ja koulutusta. Esimerkiksi Valkeakoski, Äänekoski ja Voikkaa olivat tällaisia paperitehdaskaupunkeja, jotka nyt ovat joutuneet sopeutumaan uuteen aikaan ilman suurinta työllistäjäänsä.

Tällä hetkellä Suomessa toimii korkeintaan parikymmentä kahden paperikoneen paperitehdasta ja kolmisenkymmentä tehdasta on lopetettu. Jonkin verran paperitehtaita jäi myös luovutetuille alueille toisen maailmansodan päättyessä tappioon Neuvostoliitolle. Paperitehtaiden tehokkuuden lisäännyttyä paperintuotanto ei kuitenkaan ole romahtanut siinä määrin kuin pelkkä paperitehtaiden lukumäärän tarkastelu antaisi ymmärtää.