Suomen metsätyypit ja metsien muutokset

Kansainvälisesti metsätyyppien jakoperusteena käytetään metsässä kasvavia puulajeja. Suomessa puulajeja on kuitenkin suhteellisen vähän ja monet puulajit, kuten vaikkapa mänty, kasvavat varsin monenlaisilla kasvupaikoilla.

Suomessa metsätyyppien luokittelu perustuukin metsien aluskasvillisuuden, eli kenttä- ja pohjakerroksen kasvillisuuden laatuun. Metsätyyppien luokittelun pohjana käytetään Aimo Cajanderin 1900-luvun alussa kehittämää mallia, jota on sittemmin tarkennettu moneen otteeseen. Tämän luokittelun perusteella Suomen metsien päätyypit jaotellaan kangas- ja lehtometsiin sekä turvemaihin.

Kangasmetsät

Valtaosa Suomen metsistä on kangasmetsiä, joka onkin viileän ilmastovyöhykkeen tyypillisin metsätyyppi. Kangasmetsän maalaji on moreeni ja puusto valtaosin havumetsää. Pohjakerroksessa on runsaasti varpuja ja vain vähän heinää tai ruohoja.

Kangasmetsät voidaan edelleen jaotella alatyyppeihin sen mukaan, kuinka ravinteikas kasvupaikka on ja millainen pintakasvillisuus sille tyypillisesti muodostuu. Erillisinä kangasmetsän alatyyppeinä voidaan hahmottaa karukkokangas, kuiva kangas, kuivahko kangas, tuore kangas sekä lehtomainen kangas. Nämä voidaan jakaa edelleen kasvupaikkatyypeiksi.

Kuivan kangasmetsän maaperä on tyypillisesti hiekkainen. Kuivan kangasmetsän pääpuulaji on mänty, pensaita kuivassa kangasmetsässä on vähän. Kenttäkerroksessa kasvaa varpuja, kuten kanervaa. Pohjakerroksessa viihtyvät jäkälät ja sammalet.

Kuivan ja tuoreen kangasmetsän välityyppinä voidaan pitää kuivahkoa kangasta, jota kasvaa vähäravinteisella hiekka- ja moreenimaalla. Männyn lisäksi kuivahkossa kangasmetsässä kasvaa kuusia ja rauduskoivuja. Kenttäkerroksessa tavataan mm. heiniä, variksenmarjaa, kanervaa ja mustikkaa. Pohjakerroksessa kangashummuskerros voi olla paksu.

Tuoreessa kangasmetsässä pääpuulaji voi olla mänty, kuusi, raudus- tai hieskoivu tai haapa, joskus myös harmaaleppä. Tuoreessa kangasmetsässä kasvaa myös pensaita useammin kuin karummissa metsätyypeissä. Kenttäkerrosta peittävät erityisesti mustikan-, mutta myös puolukanvarvut. Pohjakerrosta peittää yhtenäinen seinäsammal- ja kerrossammalmatto.

Tuoreen kangasmetsän ja lehdon välimaastossa erotetaan omaksi alatyypikseen lehtomainen kangas, kosteaa lehtoa kuivempi metsätyyppi. Karuin kangastyypeistä on karukkokangas, jonka niukassa, happamassa maaperässä on lahonnutta jäkälää.

Lehtometsät

Lehtoja esiintyy koko Suomessa, mutta runsaimmin Etelä-Suomessa. Lehtometsät voidaan jakaa kuivien, tuoreiden ja kosteiden lehtojen alatyyppeihin. Nämä jakautuvat edelleen kasvupaikkatyyppeihin ravinteikkuuden mukaan.
Kaiken kaikkiaan lehtometsät ovat ravinteikkaampia kasvupaikkoja kuin kangasmetsät. Niinpä lehdot ovatkin suomalaisista metsätyypeistä rehevimpiä, runsaslajisimpia ja puuntuotannon näkökulmasta tuottavimpia. Lehtometsiä on kuitenkin Suomen pinta-alasta hyvin pieni osa, jopa vain 1 %.

Lähes kaikki Suomen lehtometsätyypit ovat uhanalaisia. Lehtometsien suojeluohjelma on ollut Suomessa voimassa vuodesta 1989 alkaen. Tammi-, vuorijalava- ja kynäjalavalehdot ovat kärsineet aiemmin erityisesti pellonraivauksesta ja kuusettumisesta. Tulevaisuuden uhkia ovat liiallinen virkistyskäyttö sekä rakentaminen.

Turvemaat

Turvemaalla maan pintakerros on turvetta, suokasvien hajoamisen tuloksena muodostuvaa maa-ainesta. Suot jaetaan kasvillisuuden perusteella puisiin soihin korpiin ja rämeisiin sekä avosoihin nevaan ja lettoon.

Suomi on maailman soistuneimpia maita. Maamme pinta-alasta jopa 29 % ja metsätalousmaista yli kolmasosa on soita ja turvemaita. Turvemaata hyödynnetään erityisesti energiantuotannossa.

Metsätyyppien muutokset

Suomen metsiä hoidetaan pääosin metsäteollisuuden tarpeita silmällä pitäen. Talousmetsässä puusto on tasaikäistä ja lahopuuta on niukasti. Vanhoja, luonnontilaisia tai erilaisten häiriöiden – kuten metsäpalojen – jälkeisessä tilassa kasvavia metsiä on vähemmän, kuin niitä luonnollisesti kuuluisi olla.

Metsien talouskäyttö on muuttanut Suomen metsien laatua ja eri metsätyyppien keskinäisiä runsaussuhteita. Joidenkin arvioiden mukaan jopa kahta kolmasosaa luontotyypeistä voidaan pitää uhanalaisina joko niiden määrän tai laadun muutosten perusteella.

Suomen laajimmat suojellut ja luonnontilaiset metsät sijaitsevat Pohjois-Suomessa. Metsätyyppien monimuotoisuuden turvaamiseksi metsiensuojelun on kuitenkin tärkeää ulottua koko maahan. Etelä-Suomessa metsätyyppien monimuotoisuutta suojellaan mm. METSO-ohjelmalla, jonka avulla pyritään säilyttämään erityisesti runsaslahopuisia kangasmetsiä ja puisia soita.